Parina päivänä on käyty palstalla ihan vaan kastelemassa. Se on ollu kyllä todella tarpeen, koska metsäpalovarotukseen asti yltävä kuivuus kohtelee aika kaltoin meiän viljelyksiä. Herneitten varret on etelän puolelta aika kellertävän kuivia eikä vadelmapensaan lehdet oo latvasta enää nii vihreitä. Tänää todettiin kastelukannut kourissa tyytyväisinä, että joku ystävällinen sielu oli täyttäny vesipisteen kaivorenkaan melkeen piripintaan. KIITOS!! Jos se ois ollu typötyhjä, meiän lenkkitauko ois varppina kestäny enempi ku 15 minuuttia.
Tän palstaviljelijän onneksi lämpötilat on loppuviikkoa kohden laskemassa ja pikkiriikkisen saattas vettäki ripauttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kivakiva kommentteja! :)