Mentiin tänään An kanssa ihan yhtäkkiä ja pitkästä aikaa palstalle. Haettiin molemmille kumpparit jalkaan ja huristeltiin lapio takakontissa kohtaamaan luultavasti vähän heinikoitunutta palstaa. Ja ei ihan vähän. Ihan ku me oltais laitettu sinne voikukkia kasvamaan! Ei me kyllä muistettu et oltais. A alko kääntää pahimpia voikukkia ja lupiineja ympäri samalla ku mä harvensin porkkanantaimia. Hienot porkkanat siitä vielä saadaanki, jos jatkuu näin lämpimänä.
Vanhalla palstalla oli vastassa ylläripylläri. Porkkanapenkki ei ollukkaa ihan viimestä yksilöä myöten tuhoutunu, niinku aiemmin luultiin, vaan yksi oikea porkkana oli vielä maassa! Nostin sen ylös ja kiikutin Alle syötäväksi. Itte kun en voi kypsentämättömiä pistellä poskeen. Kunnollisilla nupuilla olevien auringonkukkien (siis syyskuussa nupuilla, onkohan ne ehkä ollu vähän varjossa?) vierestä muutti nyt vadelmapensas kasvamaan uudelle palstalle. Toivottavasti hän viihtyy uudessa ympäristössään ja lähtee kasvattamaan meille ilolla maistuvaisia marjoja.
Kiertelin vanhalla palstalla ihailemassa myös Tuun viljelmiä. Yksi kappale ilmeisesti kurpitsaa oli ottanu ja irronnu varrestaan. Noukin sen mukaan ja kuljetan sen huomenna oikealle omistajalleen. Toivottavasti en vaan unohda sitä eteisen tuolille lähtiessä. Ei olis eka unohtunu esine.
Ja joo. Mansikat on edelleen parvekkeella. Mikähän se ois, joka ne kiikuttais palstalle kasvamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kivakiva kommentteja! :)