Palstauni

Näin viime yönä palstaunta. Siinä oli kevät ja me mentiin ekaa kertaa talven jälkeen palstalle. Siellä kasvoi omenapuita (joita kyllä ei valitettavasti saa oikeessa elämässä sinne istuttaa) ja niissä oli kivat silmut kasvamassa. Lisäksi me oltiin jostain syystä laitettu sinne pajuja. En tiedä miksi, mutta tykättiin ajatuksesta, että saadaan omat pajunkissat eikä tartte mennä ettimään niitä mistään ojista :D Paitsi että kumpaankaan tän palstan talouteen ei oikeesti voi allergian takia kantaa pajunkissoja. Mut unessa meiän marjapensaat oli kasvanu talven aikana ihan hurjan paljon. Ja jotain kukkasiemeniä oltiin syksyllä laitettu maahan ja ne oli noussu pintaan. Hmm. Mitenkähän mahtaa oikeesti käydä meiän kukkasipuleille ja valkosipuleille. Jänskättää! Unessa leviteltiin myös jotain lannotetta maahan. Piti laittaa sitä kauheen varovaisesti, ettei lupiinit vaan innostu siitä. Mitenkähän se oikeesti onnistuis?

Viime viikolla ihan oikeesti puhuttiin An kanssa, että voitaisiin ens vuonna idättää auringonkukkia sisätiloissa. Ja herneitäki. Jos saatais vähän viime kesää parempi sato :)

Kun maas' on hanki...

Hey, palstablogissa on hiljasta, koska palstallakin on hiljasta. Kukaan ei oo ees muistuttanu meitä oikeessa kohtaa, että pitäs viedä ne kaniverkot suojaamaan niitä marjapuskia. Kuinkahan me ne muistettais?

Ou nou.

Syököhän puput meiän marjapensaat, ku me unohdettiin laittaa niihin verkot ympärille ennen lumentuloa? Tai meneekö ne ihan kumoon ku tuli lunta? Mitä me nyt tehdään?

Ai mikä marraskuu?

Tänään meni talvivalkosipulit maahan. Uskalsin irrottaa kynnet toisistaan, vaikkei Tuun kanssa kumpikaa oltu varmoja, kuuluuko niin tehdä. Tuli neljä hienoa riviä, joista pitäs ens elokuussa olla nostettavissa maukasta syötävää. Vielä pitäs keksiä niille lehtikatetta jostain. Mistähän, ku ei asuta omakotitalossa, jossa ois lehtipuita pihalla.

Lisäks siirsin vanhan kompostin vierestä kepit ja (länsirannikolta tuodut) oksat uuteen kompostiin. Kerrospenkkiä ei taida tänä syksynä tulla. Ei oo ihan aika riittäny. Eikä vissiin sitte ihan innostuskaa. Ehkä joku toinen kerta.

Nostin myös valtaisan porkkanasadon maasta. Ehkä se pitäs tehdä aiemmin ku marraskuun eka päivä, mutta tällä kertaa näin. Aika pieniksi ne oli jääny. Mutta ne on söpöjä.

Valkosipulia osa 2

Eilen haettiin valkosipulit Helsingistä. Ne tuoksuu huippuhyvälle! Jaoin niitä autossa puokkiin mulle ja Tuulle, jonka jälkeen koko auto ja mun sormet tuoksu pehmoselle valkosipulille. Ei sellaselle pistävälle ja liian valkosipuliselle, vaan sellaselle ku aiheuttaa näläntunnetta. Huoh. Nyt ne on partsilla. Ne odottaa, että löytyis sateetonta ja vapaata aikaa käydä kaivamassa ne maahan. Toivottavasti maanantaina onnistaa. Pitää jättää 15 senttiä sipulien väliin, 20 senttiä rivien väliin, 5-7 senttiä multaa sipulien päälle ja lehtikate suojaksi. Tarkat ohjeet tuli monta vuotta valkosipuleita kasvattaneelta. Ja tänä vuonna huippusadon saaneelta mieheltä. Eikä niitä sipuleita maasta kaivettu vaan kellarista :) Ei kaikkea voi tietää jos ei oo ikinä ennen tehny!

Valkosipulia!

Hei huomenna mennään ostamaan valkosipulia! Soittokierroksella todettiin, että valkosipulit on kaikista puutarhamyymälöistä jo loppu. Paitsi. Alku&Juuressa tiedettiin yks viljelijä, jolla niitä vielä olis. Puolen kilon pussi saadaan kympillä suoraan maasta kaivettuina. Tai siis kasvaako ne maan sisään niinku muutki sipulit? Ostetaan pussi Tuun kanssa puokkiin. Ja molemmat testataan kuinka käy :)

Kompostikehikko on pystyssä

Käväsin tänään pikapikaa palstalla. Oli pakko, koska ryhdyin pari päivää sitte ressaamaan, onko palstalle viety, tyhjä kompostikehikko vielä tallessa syksyn tuulien jäljiltä. Ja huh. Se on pystyssä ja se on samalla paikalla kun mihin se on jätettykin.

Kurkkasin myös porkkanapenkkiä. Siellä on pienen pienet porkkanat, jotka täytyy varmaan käydä nostamassa maasta ja syödä pois. Ne on ehkä puoli senttiä paksuja ja viis senttiä pitkiä. Miniporkkanoita, koska ne raukat ei oo kerenny kasvaa isommiksi. Pistettiin siemenet niin myöhään maahan :)

Kyselin työkavereilta kokemuksia valkosipuleista. Niistä tulee kuulema tosi hyviä ja jytyjä. Ja kannattaa kuulema mennä Muhevaiseen ostoksille. Sinne! Nyt jo sormet syyhyy. Harmi, kun syksyllä tulee niin aikasin pimee. Siks palstailuaika vähenee ja lyhenee entisestään.

Talvehtijoita palstalle?

Mä eksyin ihan vahingossa puutarha.net -sivustolle (joka on tätä nykyä mun kirjanmerkkipalkin vakiasukas) ja törmäsin siellä talvivalkosipuliin. Ehtisköhän sellasia vielä istuttaa tänä syksynä? Näytti ja vaikutti ihan mun jutulta. Sen avulla pysyis myyrätki poissa. Ne ei tykkää valkosipulista sen enempää ku vampyyritkää.

Ja kukahan ehtis lähteä laittamaan sitä kerrospenkkiäki sinne palstalle? Oksat ja komposti on jo paikan päällä, mut laittajat siemenpusseieen puuttuu. Onpa meistä tullu kiireisiä. Höh.

Melkein

Tänään melkein mentiin palstalle. Ois haettu Hlle oreganoa kuivattavaksi, mutta ei ehittykää. Siivottiin keittiötä ja vaatekaappeja. Ehkä joku toinen päivä :)

Sipuloita maahan

Tältä meiän palsta näyttää tänään. Mansikat on ottanu vähän jo syysväriä lehtiin. Ne on jotain tollasta jännää lajiketta, jossa on tosi ohuet lehdet. Tai sitte se johtuu siitä, että ne on eläny tähän asti ruukussa partsilla. Mut niissä on myös jännät suikulamarjat.
Oon ostanu uudet puutarhahanskat. Tai paketissa oli kahdet. Limen vihreet ja vaaleenpunaset :)


Tänään kulutin palstalla aikaa kaikkien niitten päivien edestä, jollon ei vaan oo keretty mennä sinne. Siellä irtos käännetyn maan ja polun välistä lupiineja kompostiin, mansikat partsilta pääty vihdoin maahan, takakontissa majailleet oksat Strömsöstä bongattua penkkiä varten sai uuden majapaikan kompostin vierestä, ja heräteostoksena hommatut tulppaanin ja ukonlaukan sipulit sai kasvupaikan kompostin toiselta puolelta ihkauudesta penkistä. Niitten kukkasia odotellaan näkyväksi kevätkesällä. Onneks meillä on hyvä lapio, jolla kääntää maata ja kaivaa juurakoita esiin. Porkkanapenkille en tehny mitään. Maa oli niin kovaa, että jos siitä ois ruvennu jotain nyhtämään irti, kaikki juuret ois kuitenki jääny multaan. Ja kastelu ei enää onnistu, koska palstan kaivojen vedet on katkastu. Keräsin kuitenki yhden hevi-pussillisen oreganoa (sitä tais ihan vähän siellä kasvaa..) ja toisesta lipstikkapuskasta kaikki hyvännäköset oksat mukaan. Nyt ne makoilee huuhdottuina keittiön yläkaapin päällä kuivumassa. Keräsin kans sitruunamelissasta loput lehdet kuivumaan, vaikken kyllä tiedä, onko ne sellasia joita voi kuivata. Kiitti H vinkistä ja ohjeista! Tulevana talvena pizzaan laitetaan oreganoa omalta palstalta :)

Ohjeet hommattu

Nyt katoin vihdoin sen Strömsön jakson, jossa ne tekee niitä syyskylvöjä. Tässäpä teille niitä ohjeita :)

Alle tulee märkiä sanomalehtiä. Kuivatkin käy, mutta märät ei lähde lentoon jos tuulee. Lehdet pitää rikkaruohot poissa. Lehtien päälle laitetaan ensin oksia ja esimerkiks auringonkukkien varsia (jos jonkun auringonkukat kasvaa vähän pidemmiksi kun meiän). Ne oksat on siellä siks, että ne eristää penkin maasta ja huolehtii ilmastoinnista. Oksien päälle laitetaan ruohomättäitä, lantaa (saako sellasta puutarhakaupasta?) ja kompostia. Mitä jos meiän komposti on saanu alkunsa vasta kesällä? Entä jos se ei oo vielä ihan valmista? Vai onko se keskeneränen komposti just sitä mitä tähän pitää laittaa? Kompostin tarkotus on lämmittää penkkiä sisältä, kun kevätaurinko alkaa lämmittää sitä päältä. Lopuksi päälle laitetaan puutarhamultaa, jossa ei oo rikkaruohoja.

Koko systeemi rakennetaan lokakuun lopulla just ennen pakkasia. Eikä haittaa vaikka pakkaset ois jo alkanu, sitte päälimmäiseksi laitetaan lämmintä, sisällä säilytettyä multaa. Pääasia on, ettei siemenet ehdi itää ennen talvea.

Kun kaikki kerrokset on kasattu, hypitään melko korkeeks tulleen penkin päällä tasajalkaa niin, että se tiivistyy. Eikä vissiin mielellään menis talven aikana enää kauheesti kasaan. Keväällä voi laittaa päälle vielä kuitukankaan, että lämpö varmasti pysyy sisällä.

Ja ne siemenet, joita siihen kylvetään. Siihen voi laittaa salaattia, retiisiä, palsternakkaa (on isompi ja vissiin järkevä laittaa reunaan), tilliä, pinaattia, persiljaa ja porkkanaa. Tai niitä ne Strömsössä istutti. Rivit voi laittaa normaalia tiheempään, koska ideana on, että juuret menis alaspäin sinne ravinteikkaisiin komposti- ja muihin kerroksiin. Mutta siemenet kanttii laittaa ihan normaalietäisyydelle toisistaan, ettei tartte nii paljoa harventaa.

Strömsön ohjeita

A näki tänään Strömsössä syyskylvöjä. Mun pitää ettiä jakso vielä Areenasta ja kattoa, mutta ohje meni pääasiassa niin, että kylvetään juttuja lokakuussa just ennen pakkasia nii ettei ne kerkee itää ennen talvea vaan vasta kevään alussa. Ja päällimäiseks laitetaan lämmintä, sisällä pidettyä multaa. Joo. Ehkä kaipaa vähän lisäohjeita siitä, mitä sinne voi kylvää ja muustaki. Ja mun mielestä ne teki siihen jotain kerrossysteemiä pohjaksikin. Että ei ihan näin mutu-tuntumalla lähetä syyskylvöjä tekemään :)

Sadonkorjuuta

Mentiin tänään An kanssa ihan yhtäkkiä ja pitkästä aikaa palstalle. Haettiin molemmille kumpparit jalkaan ja huristeltiin lapio takakontissa kohtaamaan luultavasti vähän heinikoitunutta palstaa. Ja ei ihan vähän. Ihan ku me oltais laitettu sinne voikukkia kasvamaan! Ei me kyllä muistettu et oltais. A alko kääntää pahimpia voikukkia ja lupiineja ympäri samalla ku mä harvensin porkkanantaimia. Hienot porkkanat siitä vielä saadaanki, jos jatkuu näin lämpimänä.

Vanhalla palstalla oli vastassa ylläripylläri. Porkkanapenkki ei ollukkaa ihan viimestä yksilöä myöten tuhoutunu, niinku aiemmin luultiin, vaan yksi oikea porkkana oli vielä maassa! Nostin sen ylös ja kiikutin Alle syötäväksi. Itte kun en voi kypsentämättömiä pistellä poskeen. Kunnollisilla nupuilla olevien auringonkukkien (siis syyskuussa nupuilla, onkohan ne ehkä ollu vähän varjossa?) vierestä muutti nyt vadelmapensas kasvamaan uudelle palstalle. Toivottavasti hän viihtyy uudessa ympäristössään ja lähtee kasvattamaan meille ilolla maistuvaisia marjoja.

Kiertelin vanhalla palstalla ihailemassa myös Tuun viljelmiä. Yksi kappale ilmeisesti kurpitsaa oli ottanu ja irronnu varrestaan. Noukin sen mukaan ja kuljetan sen huomenna oikealle omistajalleen. Toivottavasti en vaan unohda sitä eteisen tuolille lähtiessä. Ei olis eka unohtunu esine.

Ja joo. Mansikat on edelleen parvekkeella. Mikähän se ois, joka ne kiikuttais palstalle kasvamaan?

Oma maa mansikka

Tänään oli vapaapäivä. Aamulla suunnittelin, että oisin lähteny palstalle partsin kahden mansikkaämpärin kanssa ja siirtäny marjat vihdoin maahan kasvamaan. Enpä sitte saanu aikaseksi. Ehkä joku toinen päivä. Joku sellanen päivä, joka ei oo jo täynnä töitä ja muuta ohjelmaa. Huoh. Mutta mansikat pitäs tosiaan saada maahan, että ois edes pienen pientä toivoa niitten talvehtimisesta. Tossa partsilla ne ei elä pakkasten yli.

Ainii!

Muistin tänää, että meiän piti siirtää palstalle toiselta palstalta vadelmapensas. Oon nyt leirillä, katotaan muistanko koko asiaa ku palaan kotiin :)

Pitkän pitkän tauon jälkeen sormet mullassa

Tai oikeemmin kumihanskat mullassa. Ja sappaat ja lapio ja kuokka. Oltiin tänää An kanssa kaivamassa enimpiä voikukkia ja kaikki pintaan nousseet lupiinit pois kesällä käännetystä maasta. Oli aika kiva, kun sateitten ansiosta lapio oikeesti uppos maahan eikä tarvinnu suuremmin hikoilla sen eteen. Kitkettiin myös enimpiä rikkaruohoja porkkanapenkistä. Porkkanat on nimittäin noussu ainaki osalta matkaa pintaan :)

Vähän mietittiin, mitä tehtäis palstan toiselle puoliskolle. Mietittiin, et voitas kääntää sieltäki maata syksyn aikana sen verran ku jaksetaan ja keretään, ja jatkaa kääntämistä ens vuoden puolella. Ja se mitä saadaan syksyn aikana käännettyä, otetaan keväällä täpöllä käyttöön. Pistetään yrttejä ja perunaa ja sipulia ja joku kurpitsa ja mansikkaa ja se raparperi. Suunnittelu ja innostus on kivaa :)

Kesälomareisulla

Vähän on hiljasta ollu joo palstalla. Tai en mä oikeestaan tiedä, kuinka hiljasta. Mutta mä oon ollu koko viikon kesälomareisulla, enkä ihan vieläkää palaja kotikonnuille. Onneks ei oo enää niitä kauheita helteitä, jotka vaan tappais meiän marjapuskat!

Kastelureisu

Eilen aamulla äiti herätti vähän ennen ysiä, ja lähettiin porukalla kattomaan meiän palstaa. Ihailtiin aikaansaannoksia ja kasteltiin kaikki istutukset. Hyvältä edelleen näyttää. Ja pikkuhiljaa tulee valmista.

Palstan uusia ja vahnempiakin asukkaita

Sitruunamelissa
Mustaherukka
Vaalee karviainen
Tumma karviainen
Kehäkukka
Se toinen kukka
Jäljellä olevia porkkanoita
Auringonkukkapenkki ja yks vadelmapuska
Toissapäivänä huristeltiin An kanssa Taimimaahan ostamaan marjapuskia ja kyselemään asiantuntevaa apua palstan loppukesän istutuksiin. Oltais ostettu valkosipulia, mutta se oli niiltä loppu. Mut porkkanoita ostettiin. Ja salaattiaki, mut päätettiin kuitenki laittaa salaatit maahan vasta ens keväänä. Marjapuskien, sitruunamelissan ja porkkanansiementen kanssa mentiin palstalle hajottamaan käännetyn maan kokkareita ja laittamaan pensaita ohjeitten mukaan maahan. Onneks oli ohjeet, ei ois ehkä muuten kaivettu tarpeeks isoa kuoppaa. Mutta nyt näyttää hyvältä. Musta viinimarja (vai onko se yhdyssana?) ja tummempi herukkaki on tehny jo tänä vuonna marjoja, joita voidaan napostella.

Vadelmapuska saadaan palstakaverilta. Siinä meiän auringonkukkien (jotka ei kauheesti näytä kukkivan) vieressä kasvaa sopivasti yks taimi ja toisenki löysin vähän matkan päästä. Ne siirtynee lähipäivinä tai ainaki -viikkoina meiän palstalle. Toivottavasti ens kesänä saadaan ainaki pari vadelmaa :)

Partsimansikat ei vielä siirtyny palstalle, niinku suunnitelma oli. Ne unohtu. Ehkä otan ne ens kerralla mukaan. Ja raparperilleki löyty paikka. Ens keväänä sellanen sinne. Keittiötarhan 3 vuodenaikaa käskee istuttamaan sen aikasin keväällä.

Eilen aamulla kävin uudelleen kastelemassa istutuksia (ohjeessa luki, et kastele runsaasti) ja pistin porkkanat maahan. Ne oli sellasia pienempiä ja hassumman muotosia porkkanoita. Katotaan, ehtiikö ne tähän syksyyn. Toiset porkkanat on kokenu kovia rankkasateen alla. Penkistä on puolet lähteny veden mukana muualle, mut kai me sieltä joku kymmenen porkkanaa saadaan. Ja sehän oli sellai testingtesting-penkki :)

Palstatauko

Blogin perusteella mä en oo käyny palstalla reiluun viikkoon. Hui. Mut onneks taivaalta on tullu vettä ja A&A on käyny eilen kastelemassa kylvöksiä. Ja puhuttiin, et huomenna mentäis.

Uus palsta seisoo tyhjänä, kun ei oo keksitty, mitä sille oikeestaan vois tehdä näin myöhään kesällä. Kommentteihin voisin vastaanottaa loistavia ideoita :)

Uusia toivonkipinöitä

Tänään palstalla tapahtu todella jotain. Mä löysin uudelleen toivoa maan kääntymiseen, kun palstanaapurin hyvästä vinkistä hokattiin An kanssa kastella maata ennen kuokkimista. Ja hyvähän siitä tuli! Nyt pitää vielä keksiä, mitä siihen istutettaisiin tähän aikaan vuodesta. Naapuri suositteli valkosipulia ja talviporkkanaa. Mitä on talviporkkana? Valkosipulin vielä ymmärrän ja sitä voitas todella laittaa maahan. Ja sitte vielä yritettiin pohtia, kannattaisko yrittää tasottaa palstalla olevaa rinnettä enempi vaakatasoon. Huippua olis, jos saatais helpolla tuotua multaa yhteisestä kompostista palsta-alueen keskeltä. Mutta kun se multa painaa niin paljon ja kottikärrytki on sikke painavat.

Palstanaapuri myös neuvo tien lähimmälle vesipisteelle. Se vesipistehän on ihan vieressä. Pitää vaan osata mennä kahden vattupuskan välistä ja varoa nokkosia. Mut jeejee! Ei tarttekaa kantaa vettä niin kaukaa ku aiemmin luultiin.

Toinen palstanaapuri, joka perjantaina toi meille marjojaki välipalaksi, kyseli meiän työn edistymisestä ja anto vielä kimpun kehäkukkia kotiin vietäväksi. Hirmu kiva palstamummeli! :) Siellä on kyllä ystävällisiä ihmisiä.

Alivuokralaispalstalla salaatti-istutukset sai kyytiä, ku A repi ne kaikki pois. Niihin ei enää auttanu mikään kastelu. Ne oli nuupahtanu ihan totaalisesti. A myös nyppi kuivuneet herneet pois. Nyt näyttää penkit taas vähän siistimmiltä.

Muistetaan jyrsijän vuokraajia jouluna

Olipa kerran puutarhajyrsin, joka kuljetettiin Ramirentiltä palstalle. Puutarhajyrsintä kohtaan oli suuret odotukset. Nyt saataisiin palsta siihen kuntoon, että siihen voisi vielä istuttaa jotain myöhäiskesän salaatteja tai muita kasviksia. Mutta voi. Jyrsin ei uponnutkaan maahan eikä se kääntänytkään pehmeää multaa esiin. Oli siis vain pakko kantaa autosta myös kuokat ja lapiot ja ryhtyä hikoilemaan. Onneksi Ramirentin väki tykkäsi meistä ja jätti kokonaan velottamatta meiltä päivävuokraa. Pyysivät vaan muistamaan jouluna. Ihan vaan muistamaan. Lähes puolet palstasta saatiin käännettyä pinnasta niin, että keväällä siinä on varmasti hieno multa. Kiitos kökkäväelle!

Toivon kipinöitä ilmassa

Eilen mentiin palstalle suokuokan ja sen toisen kuokan kanssa. Eipä päästy kauheesti puusta pitkään, vaan soitettiin Ramirentille. Sieltä ne lupas meille täksi päiväksi puutarhajyrsimen, joka me lähetään kohta hakemaan. Sen pitäs mahtua astran takakonttiin, ku ottaa vaan hattuhyllyn pois.

Vaikka kuokkiminen jäi aika lailla tekemättä, saatiin kuitenki niitettyä palstalta ylimääräset asukit pois. Ja kannettua ne Ikea-kasseilla kompostiin. Kuuma siinä tuli ja selkäki tais vähän kärvähtää. Mut homma etenee.

Salaatti-istutukset näytti vähän heikoilta. Ne oli ilmeisesti nuupahtanu kuivuudesta ja kuumuudesta. Eikä auringonkukatkaa oo ottanu mitään valtaisaa kasvupyrähdystä. Mikähän niitä vaivaa? Rikkaruohot, eli välikukkaset nypittiin about pois ja kasteltiin reilusti kaikki istutukset.

Nyt autonrattiin ja jyrsijänhakureisulle.

Satoa ihailemassa

Palstanhoidossa on ollu taas riparin mittanen tauko. A&A kävi viikolla kastelemassa ja samalla nyppimässä kaikki rucolat pois. Salaattien harso oli saanu kans roskistuomion, koska siitä oli jostain syystä tullu ihan hapero ja reikänen. Mikähän siihen oli ottanu?

Tänään leirin jälkeen mä kävin kans fiilistelemässä ja kastelemassa viljelyksiä. Istutusten välit kasvaa hienon näkösiä kukkasia, jotka tosin taitaa olla rikkaruohoja. Höh. Mutta hernepenkistä sain jo maistiaiset. Hyviltä maistu. Hyviä oli myös samalla palstalla kasvavat vadelmat. Ja ihan tosi isoja.

Uudella palstalla on heinät päässy taas kasvamaan. Jyrsintä ei oo ehitty kattella, ja lupiinit oli ehtiny jo kukkasiksi asti. Jyrsimen pitää varmaan painaa aika paljon, että silläkää saa sitä kovaa maata käännettyä. Mene ja tiedä noista.

Kastelupuuhissa

Toissapäivänä käytiin An kanssa kastelemassa palstalla. Kasteltiin samalla alivuokraemännän ja alivuokraemännän siskonki palsta. Pari kannullista vettä kaadettiin maahan :) Oltiin aikatauluongelmien takia valittu ehkä päivän huonoin aika hommailla, ja lähettiinki sieltä aika hikisinä kotiin.

Uudella palstalla ei tapahtunu mitään uutta. A nauro mun yritykselle kääntää maata ja kerto kuulleensa, et jostain vois vuokrata sellasen jyrsimen (jyrsijän?) vaikka päiväksi käyttöön. Sellasta sitte metsästetään seuraavaksi. Autossa väsyneinä naurettiin, että jyrsijä on vissiin se eläin, ja niitä me ei taideta kaivata meiän plantaasille.

"Herra, tää on kova maa kyntäjän kyntää"

Tänään on ollu niin kuuma päivä, että odotin tarkotuksella iltaan ennen ku lähin palstalle. Silti siellä oli tuskan kuuma. Salaatit, herneet, porkkanat ja kukkaset sai viilentävät vedet niskaan, ja mä unelmoin istumisesta vesipisteen betonirenkaan sisään vaatteet päällä. En ehkä kumminkaa ois ryhtyny saamaan ku ne pikkutytöt, jotka juoksenteli siellä alasti :)

Uudella palstalla siirsin eilen keksityn kompostikehikon heinäkasan viereen ja nostelin heinät sen sisäpuolelle. Vanhalta kompostipaikalta löyty hurjan paljon puukeppejä. Ne on ehkä joskus muinoin ollu tukikeppeinä. Nyt ne majailee kasassa kompostin vieressä. Lisäks siellä oli kaljapullon pohja ja vanhan kuokan metallinen kuokkaosa. Mä luulen, et ne ei ihan kuulunu kompostiin. Samaa mieltä oli naapuri langan toisella puolella.

Kompostitouhun jälkeen yritin olla vielä ahkera ja ryhdyin iskemään vuorotellen talikkoa ja lapiota maahan. Mutta ei. Se maa on nii kovaa ja täynnä paksuja kasvien juuria, ettei siitä taida tulla käsipelillä yhtää mitään. Voi olla, että pitää alkaa odotella kevättä, että jyrsijämiäs tulis koneineen paikalle.

Palstailta

Tänään mentiin Tn kanssa palstailemaan. Otettiin pientä evästä mukaan ja puheltiin palstaelämän iloista. Käytiin ensin kastelemassa viljelykset ja juttelemassa naapurin kanssa herneistä. Meillä on jo monen monta palkoa täyttymässä! En ollu aiemmin ollenkaa huomannu :)

Omalla palstalla niitettiin heinät suunnilleen loppuun. T haravoi ja mä leikkelin. Tehtiin iso kompostikasa palstan reunalle ja tajuttiin ihan lopussa, että vanhan säilytyslaatikon alla oleva kehikko on vähän vinksallaan oleva kompostikehikko. Pitää ottaa ja siirtää se siitä jonneki järkevään paikkaan (mielellään tosi lähelle nykystä kasaa) ja kipata heinät kehikon sisälle olemaan. Ja ehkä ottaa joku kerta vasara mukaan nii että voi korjailla kehikon ehjemmäksi.

Tn kanssa löydettiin molemmat leppäkerttuja ja mietittiin, miten palstahommailu onki sopivaa vastapainoa omalle työlle. Mä ihailin työn tuloksia ja T haaveili omasta palstasta. Oli meillä vaan kiva ilta!

Lopuksi lainattiin naapurilta tuoleja (niitä, joita ne viimeks tarjos lainaan) ja istuttiin syömään retkieväitä. Nautittiin olostamme kun ilma alko olla normaalin lämpöstä, ihailtiin auringolaskua ja juotiin light-limua saunamukeista. Autolla vielä kenkiä vaihtaessa saatiin pötkö suklaata ja superhyvä mieli, koska osuttiin vaahtokarkkieväittemme kanssa oikeeseen aikaan oikeeseen paikkaan kun diabeetikkopalstanaapuri meinas tuupertua.

Pupun hyväkkäät

A&A kävi eilen palstalla kastelemassa ja toteamassa että kanit on syöny meiän salaatteja. Pupukanit oli napsinu lehdet parempiin suihin ja jättäny papanat rikospaikalle. Höh. Nyt salaatit on peitelty uudestaan ja tänään aamulla vielä Vn kanssa harvennettiin porkkanat. Maasta nousseet juurekset lähti mun mukana töihin ja pääty virastossa ihailevien sanojen saattelemina välipalaksi. Nyt toivotaan että porkkanat pääsee kasvamaan täyteen mittaan eikä kukaan käy jyrsimässä niitä ennakkoon.

Salaattia pöytään

Eilen aamulla käväsin vielä pikasesti palstoilla ennen kolmen päivän mökkilomaa. Kastelin alivuokralaispalstan rivit ja keräsin valtaviksi kasvaneita salaatinlehtiä mukaan lomalle. Rucoloita en testannu, ehkä teen sen ens kerralla ku käväsen siellä. Tai sitte me An kanssa vaan revitään ne ylös. Kiitti Heidi vinkistä! Rupesin kyllä miettimään, että polun toisella puolella palstanaapuri menettää aika hurjasti rucolaa. Sillä ne on paljon isompia ja niitä on enempi ja neki kaikki kukkii..

Alivuokralaispalstalle mentäessä tulee väkisinki ohittaneeksi oman palstan. Mennessä ihailin edellisen illan kolmen tunnin puurtamisen tuloksia. Tuntu hyvältä ja hymyilytti :) Ja palatessa noukin oreganoja mukaan. Kans mökkiruokien mausteeksi. Niitä siis todella kasvaa ihan tosi paljon ja hurjia määriä on jo lähteny kompostiinki. Mut kivojahan ne on. A sano, että ku se viime kesänä yritti kasvattaa oreganoa partsilla, se ei onnistunu ollenkaa, ja nyt sitä saa käytännössä ilmatteeksi niin paljon ku vaan jaksaa syödä. Mun mielestä ihan kohtuu korvaus yksistä itämättömistä siemenistä :)

Uusi palsta - uusi urakka

Tänään käytiin An kanssa perkaamassa uutta palstaa. A&A oli nyppiny siellä jo torstaina melkosesti, ja nyt lähettiin hommiin iskän sponssaamien välineitten kanssa. Heinää meni lakoon ja muutama iso kottikärrykuormallinen kompostikasaan. Loput heinät kompostoidaan varmaan omalla palstalla. Niittohomman yhteydessä löydettiin kolme isoa lipstikkapuskaa, miljoona ruohosipulimätästä ja pienen kylän tarpeisiin oreganoa. Palstan nurkassa on myös vanha varustelaatikko, mut se on niin huonossa kunnossa että me taidetaan hommata tai tehdä uus. Ja perkaustaki pitää vielä jatkaa, sitä ei suinkaa saatu kerralla valmiiksi.

Alivuokralaispalstalla on myös kaikki hyvin. Salaatit on kasvanu ihan jättikokosiksi ja rucolat on alkanu kukkia. Kuuluuko niitten kukkia? Onko ne menny jo huonoiksi ja voiko niitä sitte vielä syödä, ku ne kukkii? Miksei niistä tullu sellasia lehtipöheikköjä ku viereisistä salaateista? Herneet on myös ottanu mittaa. Pitää laittaa niitten tukikeppien väleihin narua, joihin herneet voi kietoutua.

Uutisia!!!

Me saatiin oma palsta!! :) Sen numero on 206 ja se on siellä samalla alueella ku tähänastinen alivuokralaispalstaki. Eli samalla reisulla päästään kastelemaan alkukesästä istutettuja porkkanoita ja kitkemään rikkaruohoja auringonkukkien väleistä. Ens viikolla varmaan aletaan urakalla tappaa sieltä heiniä ja katotaan joskos sieltä löytyis raparperia tai marjapuskaa tai muutamaa mansikkaa.

Eilen käytiin kastelemassa penkkejä, koska mä lähin tänää aamulla viikon reisuun riparille ja täksi viikoksi on luvattu tosi kovaa hellettä. Ajettiin etanat pois auringonkukkapenkistä ja maistettiin ihan vähän valkosia porkkananjuuria. Ja haisteltiin. Ne tuoksuu jo ihan porkkanoille :)

Kasvua huomattavissa!

Tässäpä kuvia kastelukannusta:




Harsot salaatti- ja auringonkukkapenkkien päällä oli loistava idea. Ne on kasvanu ihan tosi paljon ja niistä tulee isoja ja maukkaita :)

Oma palsta raparperipensaalla, kiitos

Tänään palstalla: eilen ostetut harsot on asennettu salaattien, rucoloitten ja auringonkukkien päälle. Jospa nyt PupuTupunat ja ÖkkiMönkiäiset jättäis vihreet rauhaan ja ne vois kasvaa kasvihuonetta muistuttavissa oloissa valtaisiin mittoihin! Ihan niinku harson paketti lupas. Löydettiin An kanssa palstan läheltä rannasta hurjasti kiviä, joilla harsot toivottavasti pysyy paikoillaan ja joilla saatiin myös reunustettua kukkapenkit kivan näkösiksi. Mitattiin muuten harson avulla (paketti kerto sen pituudeksi 2,4 metriä) että kokonainen palsta on oikeesti 10x10 metriä. Eli 100 neliötä. Eli noin kolme kertaa mun asunnon kokonen?? Vai onko sisällä erilaiset mitat ku ulkona?

Palstailun lopuksi kierrettiin ettimässä meille omaa kokonaista palstaa. Yritettiin tulkita, mitkä palstoista ois vapaana ja pistettiin numeroita ylös puhelimeen. A laitto vielä viestiä palsta-asioista huolehtivalle tyypille ja kyseli, joskos saatais joku niistä. Mä oottelen jo malttamattomana vastausta! Sen jälkeen mennään varmaan Prismaan (ehkä vaan paras puutarhavälinekauppa!) ja ostetaan oma lapio. Sellanen joka sopii väreiltään ihan täysin kastelukannun väreihin. Käytiin sellasta eilen jo hipelöimässä :)

Uutta intoa täynnä. Taas :)

Tänään päätettiin An kanssa jättää fillarilenkki välistä ja mennä autolla käymään palstalla. Nypittiin rikkaruohoja ja testattiin uus kastelukannu. Toimii. Lisäks mietittiin porkkanoitten harvennusta (se pitää opaskirjan mukaan tehä vasta juhannuksen jälkeen), että vedetäänkö niitä vaan ylös sieltä maasta ja miks niitä sitte istutettiin nii tiheeseen ku ei ne kumminkaa kasva noin tiheessä kokonaisiksi porkkanoiksi?? Tai ainaki aika litteitä tulis. Huomattiin myös, että palstakaverin mansikoihin tulee tänä vuonna marjoja (!! Huomaa, TUU !!), vaikka viime vuonna ei ollukaa tullu. Ja päätettiin jo alkuviikolla alkaa ettiä ja kysellä omaa palstaa puokkiin. Et ei varmasti jäädä ens vuonna ilman :) Nyt vois alkaa jo vähän kääntää maata ja istuttaa sellasia kasveja ku kasvaa vielä täyteen mittaan ennen syksyä. Ja sitte ens vuonna laittaa ihan kunnolla. Jeejee! Vähänkö innostuin :)

Ruokaa "omasta" maasta

Tänään söin ekaa kertaa ruokaa, johon olin hakenu palstalta lisukkeita. Makustelin uusien perunoitten ja loimulohen kanssa kermaviiliä, johon olin silpunnu ruohosipulia ja kirveliä. Nam. Raikastaki oli. Kumpikaa lisukkeista ei ollu itte vaivalla kasvatettua, vaan ennemminki niitä lajikkeita joita kasvaa enempi ja vähempi villinä ympäri palsta-aluetta, ja ihan eri päässä palstaa ku meiän penkit. Mutta onneks niitä riittää.

Mausteittenhakureisulla unohdin uuden kastelukannun kotiin, pistin pussiin muutaman salaatin- ja rucolanlehden leivänpäällisiksi ja poimin päivänkakkaroita kristallimaljakkoon. Tuli ihan kesäfiilis :)

Kasvun iloa

Viikon leirimässäilyn jälkeen päätin mennä palstalle fillarilla. Hyvä päätös ja kivaa ulkoilua. Perillä nypin penkeistä rikkaruohoja sillä periaatteella, että ne joita kasvaa joka penkissä, ei kuulu sinne. Onnittelin meitä viisaita viljelijöitä siitä, että rucolat on istutettu niin tiheeseen ettei rikkaruohot mahdu väliin. Hyvä me! Rucolat ja ne toisetki salaatit alkaa näyttää jo ihan oikeilta. Niitä vois varmaan jo ottaa ja syödä. Ja sitte istuttaa uusia.


Katkoin myös palstakaverin vanhoja ja kuivuneita vattupensaan oksia ja tein niistä ensimmäiset tukikepit herneille. Pitää ehkä tulevaisuudessa hommata jotkut oikeet kepit. Tai jos vattuoksat riittää, nii ollaan tyytyväisiä!


Porkkanapenkki vaatis ilmeisesti pikkuhiljaa harventamista. Lehdet alkaa näyttää jo miniminikokosilta mutta oikeilta porkkananlehdiltä ja erottua rikkaruohoista (ja helpottaa tän viherpeukalon kitkemistä), eikä ihan noin tiuhaan voi kyllä kasvaa oikeita porkkanoita. Ennen seuraavaa palstakeikkaa pitää avata Keittiötarhan 3 vuodenaikaa ja ettiä sieltä neuvoja.


Viime viikolla sain palstakaverilta viestin, että meiän auringonkukat on noussu maasta. Jeejee! Meille tulee siihen kyllä hieno penkki. Ja ihan sen auringonkukkapenkin reunoilla kasvaa villinä ainaki kolme mätästä oreganoa. Eli ilmaset pizzamausteet! Pitää varoa, ettei tuu vahingossa kitkettyä niitä pois.


Viime kerralla mietin reikäsiä rucoloita, nyt huomasin että joku on käyny popsimassa myös auringonkukkien lehtiä. Pitänee hommata kaniverkko tai muu este. Kuka muu niitä jyrsis?


Pois lähtiessä juttelin muutaman sanan saman polun varressa toisen viljelijän kanssa. Hän oli myös alottanu 20 vuotta sitten jonkun toisen palstan nurkalla ja viljelee nyt kahta vierekkäistä palstaa! Siinä meille tulevaisuudenkuvaa..

Vilkutivilkuti

Jo toinen palstakirjotus samana päivänä, mut lupaan että ens viikolla on hiljasta. Tämä palstaviljelijä lähtee viikon työkeikalle itäiseen Suomeen. Käytiin An kanssa kitkemässä ja kastelemassa. Kummasteltiin, kun joku on menny tekemään reikiä rucoloihin. Höh. Ja polun toisella puolella naapurin rucolat oli vielä reikäsempiä. Tai reiät oli isompia niissä isommissa lehdissä. Pitäsköhän hommata jotain myrkkyä?

Samalla ku vietiin rikkaruohoja pois, ihailtiin palstakaverin kasveja. Haisteltiin, hypisteltiin ja maisteltiinki pieniä murusia. Pois lähtiessä katteltiin muitten palstoja. Mietittiin, että joku kerta kierretään isompaaki lenkkiä. Innostuttiin ku tunnistettiin kasveja. Ihailtiin nättejä mansikkapenkkejä ja pohdiskeltiin mahdollisuutta omaan palstaan. Hui! Autoa kääntäessä viereiseltä pihatieltä lähti pieni tyttö juoksemaan kohti. Me luultiin että se tulee puimaan nyrkkiä, mutta yhtäkkiä se pysähty, hymyili ja jäi vilkuttamaan siihen kujan päähän. Ihana! Ja hurjan isot ja siniset silmät! Meki hymyiltiin autossa melkeen koko matka kotiin :)

Mulla on uusi harrastus

Tänä keväänä ryhdyin palstaviljelijäksi. En hommannu vielä omaa palstaa, mutta rupesin alivuokralaiseksi työkaverin palstan nurkkaan. Siitä on hyvä alottaa. Pari viikkoa sitte käännettiin A&A:n kanssa maa, nypittiin ruohoja pois, kuljetettiin kompostitavarat pois lainakottikärryillä (joista puuttu kumi siitä renkaan ympäriltä) ja pistettiin siemeniä maahan. Myöhemmin samalla viikolla istutettiin vähän lisää ja seuraavan viikon alussa vielä vähän. Nyt odotellaan, että maasta nousee herneitä, salaattia, rucolaa, porkkanoita, kukkasia (joitten nimen oon autuaasti unohtanu) ja auringonkukkia. Tän viikon tiistaina kaikki muut, paitsi auringonkukat oli jo tavottanu maanpäällisen elämän. On jännittävää olla viljelijä!